Haastattelussa Janne Bruun

Viime vuosina HIFK:n maalivahtiosastolla on ollut melkoinen vaihtuvuus, kun sekä veskareita että valmentajia on tullut ja mennyt. Yksi kuitenkin on ja pysyy sillä Janne Bruun ei tähtirintoja jätä. Tällä kaudella 25-vuotias maalivahti on pelannut alusta loppuun kuusi ottelua, ja niistä neljässä palloja ei selän taakse ole mennyt. Bruunin harjoituskausi oli sitäpaitsi melko rikkonainen joten parhaat pelit ovat todennäköisesti vielä edessäpäin.

Jalkapallon pelaamisen Janne Bruun aloitti 7-vuotiaana Vantaan Jalkapalloseurassa, mistä siirtyi muutamaa vuotta myöhemmin Finnairin Palloilijoihin. Vuosituhannen vaihteen myllerrysten seurauksena FinnPa muuttui FC Jokereiksi, josta suurin osa joukkueesta pari vuotta myöhemmin jatkoi HJK:hon. Janne Bruunin tie vei HJK:n A-junioreista kesken kauden 2004 Atlantikseen, josta hänet taas seuraavana kesänä lainattiin Ekenäs IF:lle. Tämän jälkeen Bruun vaikutti kaksi vuotta Kolmosessa seuroinaan MPS ja Allianssi. HIFK:ssa "James Brown" pelaa nyt kolmatta kauttaan.

Porvoossa sattui viime viikolla pieni vahinko, kun törmäsit Matias Hännisen kanssa yhteen. Miten olet toipunut tärskystä ja onko mitään arviota, milloin pystyt palaamaan kentälle?

- Tärsky varmasti näytti ja aluksi tuntuikin pahemmalta kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Tikit poistettiin jo viime torstaina (22.7.). Pyrin nyt palaamaan normaaliin harjoittelurytmiin ja sitä kautta mahdollisimman nopeasti myös pelaavaan kokoonpanoon.

Edustit vielä kaudella 2007 Allianssia mutta sen jälkeen olet ollut HIFK:n miehiä. Kuinka HIFK-urasi sai alkunsa?

- Seurassa aloitti maalivahtivalmentajana vanha tuttu Petri Pyhältö, joka sitten pyysi minua kokeilemaan HIFK:n harjoituksiin joulun alla 2007. Seuran perinteet innostivat ja toiminta kaiken kaikkiaan tuntui silloin sopivalta, joten päätös oli loppujen lopulta varsin helppo. Vielä kun ensimmäistä kertaa sai pelata Stadin Kingien edessä, olin vakuuttunut etten halua enää minnekään. Minulla oli tuolloin takanani muutama erittäin vaikea kausi armeijan ja pahan loukkaantumisen takia, jonka vuoksi vauhtia ja pelituntumaa oli haettu Kolmosesta.

Paras muistosi HIFK-vuosien aikana?

- Paras yksittäinen muisto on viime kaudelta, kun Kynä (Jussi Leppälahti) upotti voittomaalin lisäajalla Kiffenin verkkoon hämärällä Pallokentällä. Lähdin silloin itsekin spontaanisti tuulettamaan maalia toiseen päähän Kingien luokse. Tuollaisten hetkien takia sitä jaksaa talvisinkin raahautua treeneihin!

- Ikimuistoisia kokemuksia ovat olleet myös Kingien synttäripelit Kotkassa. Varsinkin ensimmäinen kun silloin voitettiin! Toivottavasti tänäkin vuonna Lahdessa riittää väkeä ja meteliä.

Otit viime syksynä näkyvän roolin kun HIFK selviytyi putoamistaistelusta kuiville. Pelipanoksesi lisäksi nousit esiin myös ilmapiiriä puhdistaneessa palaverissa, mistä valmentaja Gert Remmel sinua jälkeenpäin kiitti. Oliko joukkueen tilanne oikeasti niin tukala kuin sarjatilanteesta kenties olisi voinut päätellä?

- Pelillisesti tilanne ei ehkä ollut niin tukala, mutta henkisiä lukkoja oli useampiakin. Gertin mainitsema palaveri puhdisti ilmaa ja vähensi selän takana puhumista. Sen jälkeen olimmekin nousija MP:n jälkeen sarjan paras joukkue. Henkimaailman asiat ovat äärimmäisen tärkeitä kun tasaisia pelejä pitäisi kääntää voitoiksi. Tänä vuonna olemme olleet henkisestikin vahvempia ja luottavaisempia viimevuotiseen verrattuna. Keskittymisen on kuitenkin säilyttävä koko kauden ajan.

Grani-ottelu viime syyskuun alussa käänsi HIFK:n kurssin loppukaudeksi. Voiton takuumies oli loistavasti torjunut Janne Bruun. Oliko tuo Grani-ottelu urasi tähän mennessä paras?

- Niinhän Gert väitti että se olisi ollut, mutta itse näen sen vain hyvänä pelinä jonka tasolle haluan nousta joka kerta. Ottelu oli kuitenkin itseluottamukselleni äärimmäisen tärkeä, sillä se osoitti että kykenen pelaamaan korkealla tasolla. Onnistuminen antoi uskoa ja motivaatiota tulevaisuuteen, sillä vaikeiden vuosien aikana molemmat olivat olleet jossakin vaiheessa äärimmäisen vähissä.

Mikä sai sinut aikoinaan ryhtymään juuri maalivahdiksi? Ja oletko kokeillut muita pelipaikkoja?

- Menin maaliin jo aivan pienenä nassikkana, ehkä 7-vuotiaana. Olin vissiin niin huono kenttäpelaaja että olin ensimmäinen jota valmentaja pyysi menemään maaliin, kun siihen asti maalissa ollut poika ei enää halunnut. Sitä ennen pelasin jossakin roolissa puolustuksessa, mutta en ole todellakaan katunut pelipaikkavalintaani.

Mikä on mielestäsi parasta maalivahtina olemisessa, ja mikä on huonointa?

- Parasta on tietenkin hienon väriset peliasut! Myös harjoittelun monipuolisuus on mielestäni mielekkäämpää kuin kenttäpelaajilla.

- Huonointa lienee se että virheiden sattuessa ovat seuraukset varsin näkyviä, kuten tälläkin kaudella on saatu huomata.

Teit tammikuussa HIFK:n kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen. Mitä HIFK sinulle merkitsee?

- HIFK on seura, jolla tosissaan on oma identiteettinsä ja jonka jäsenenä tunnet olevasi osa jotakin. Olen kolunnut muutamia muita pääkaupunkiseudun seuroja, eikä missään seuraidentiteetti ole yhtä selkeä. Toivoisin että jokainen HIFK:n pelaaja edustus- ja juniorijoukkueissa ymmärtää vastuunsa tähtilogon puolesta. HIFK:ssa pelaat aina niin monelle muullekin kuin itsellesi.

Joukkueen maalivahtivalmentajana toimii entinen pelikaverisi Ville Anttonen. Onko Välly tarpeeksi vaativa valmentaja vai pitäisikö "keppiä" tulla vielä enemmän?

- Eivät Vällyn puutteet ainakaan kurinpitopuolella ole... Ja jos HIFK-juniorit saisivat edes kymmenyksen siitä motivaatiosta ja oppimisen halusta mitä Vällyllä on, olisimme tuota pikaa Mestareiden Liigassa.

Kuinka uskot HIFK:n pärjäävän tällä kaudella?

- Uskon meidän taistelevan sarjan kärkisijoista loppuun saakka. Pelaajamateriaalimme on tänä vuonna laajempi ja laadukkaampi kuin viime vuonna. Nyt pystymme melkein mille pelipaikalle tahansa nimeämään kaksi vahvaa, Kakkosen mitat täyttävää pelaajaa, eli joukkueemme kestää myös muutaman loukkaantumisen. Toivotaan toki ettei niitä liiaksi tule. Sarja on kuitenkin mielettömän tasainen ja mitä vain voi tapahtua. Kuten sanottu, keskittymisen on säilyttävä koko kauden ajan.

- Olemme tällä hetkellä myös henkisesti aiempaa vahvempia. Tähän lienee syynä hyvä alkukausi - ainakin viime vuoteen verrattuna - ja perinteisemmät valmennusmetodit. Pelaajat ovat voineet keskittyä olennaiseen, mikä Kakkosessa on tärkeintä.

Onko vielä jotakin mitä itse haluaisit sanoa, kommentoida tai muuten vaan ottaa esille? Sana on vapaa!

- Haluan tässä tilanteessa ilmaista pettymykseni omaan alkukauteeni. On mennyt liian helppoja maaleja sisään. Täyteen pelikuntoon pääseminen kesti tänä(kin) vuonna pitkälle alkukesään ja joltain osin haen vieläkin 100%:sta suoritustasoa. Toivottavasti talviharjoittelua tähän asti vaikeuttaneista lonkkavaivoista päästään eroon tulevan talven leikkausoperaation avulla ja saan pelata vielä useita kausia HIFK:n, kaikkein kauneimman maalilla. En toki halua selitellä virheitä vaan kannan niistä täyden vastuun ja olen vakuuttunut, että loppukaudesta tulette näkemään parempia otteita!

- Kiitokset mielettömille Stadin Kingeille, teille jotka päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen jaksatte tulla tsiigaamaan pelejä! Enpä ole Suomessa teitä vastaavaa porukkaa nähnyt, enkä usko että tulen näkemäänkään.

- Kiitokset myös meidän uskomattomalle jengille! Jopa Määttä on ihan hyvä tyyppi.

Kuvat: Henrik Alfthan, Patrik Sjögren